Heippa.
Aikaa viime päivityksestä on kulunu puoli vuotta.
Jotenkin innostus kirjottaa blogia vaan katos. Ja tosin oli mulla koko kesän hoidossa kaverin vähän reilu 1v tytär oman lapsen lisäks. Joten se söi voimia aika paljon.
Kesän lopulla muutettiin Tirriäisen ja miehen kanssa uuteen kotiin ja kaikki tuntu menevän hyvin. Kunnes... Oltiin kuukausi asuttu uudessa kodissa ja huomasin että miehellä ei oo mitään muutosta kotitöissä. Juu olen kotiäiti ja suurin osa kotitöistä kuuluu mulle kerta en ole työelämässä. Mutta silti mun mielestä myös miehen pitää kantaa kortensa kekoon. Olihan kaikki sotku, tiskit ja pyykit yhdessä tehtyjä. Mies ei kumminkaan tehnyt uudessa kodissa muuta kun paino todella pitkää päivää. Lähti kahteen päivällä töihin ja parhaimmillaan tuli vasta 6-7 aikaan aamulla kotiin. Ja kun kysyin parisuhteen hoitamisesta ja ylläpitämisestä, niin miehen vataus oli van että hoitaa arisuhdetta tekemällä rahaa jotta saadaan ruokaa. Töiden jälkeen/ ennen töitä mies joko vain nukkui tai pelas pleikkaria. Vaikka mies oli kotona, silti musta ei tuntunu et se olis kotona. Kun pleikkaria pelas niin oli ihan toisissa maailmoissa. Joten mä hoidin kaiken yksin lapsen ja kodin. Ja myös kaupassa käynnin. Palkkapäivänä sain aina mieheltä rahaa, jotta voin käydä kaupassa täyttämässä jääkaapin. Parisuhde aikaa kun kysyin niin vastaus oli useinmiten "tän matsin jälkeen."
Ajattelin et tää tuntuu jo siltä et me ollaan kämppiksiä. En tuntenut enään parisuhdetta tai vetoa miestäni kohtaan. Rakastin sitä kyllä, mutta olin aivan loppu sellaseen suhteeseen mikä meillä oli.
Joten lokakuussa sitten kerroin tilanteesta ja päätöksestä lähteä miehelleni ja sitten sain oman kämpän. Olin melkein kaiken laittanut jo valmiiks. Lokakuun 23 pv sitten muutin tyttöni kanssa omaan kotiin pois hervannasta. Aluks välit exän kanssa oli tosi nihkeet, mutta nyt ajanmyötä meillä on tosi hyvät välit. Luojan kiitos ei tarvita ulkouolistan ihmistä hoitamaan meidän tytön vaihtoo isävklp:nä ym. Ja kaikesta ollaan L:n kanssa pystytty sopiin keskenämme.
Nyt tytön kanssa kaksin olless tuntuu et oon onnellinen. Ja oon huomannu et pärjään todella hyvin Tirriäisen kanssa ihan kaksin. Meillä sujuu kaikki hyvin.
Ja tosiaan mulla on tosi hyvä olla. Mulla ei oo enään ahdistava ja paha olla niinkun suhteen loppuvaiheessa.
Mutta nyt sen enemmittä pälätyksistä palaan blogin pariin ja aijon kirjottaa aktiivisemmin :) Joten tervetuloa mun ja Tirriäisen maailmaan :)
Love Ella
Kesän lopulla muutettiin Tirriäisen ja miehen kanssa uuteen kotiin ja kaikki tuntu menevän hyvin. Kunnes... Oltiin kuukausi asuttu uudessa kodissa ja huomasin että miehellä ei oo mitään muutosta kotitöissä. Juu olen kotiäiti ja suurin osa kotitöistä kuuluu mulle kerta en ole työelämässä. Mutta silti mun mielestä myös miehen pitää kantaa kortensa kekoon. Olihan kaikki sotku, tiskit ja pyykit yhdessä tehtyjä. Mies ei kumminkaan tehnyt uudessa kodissa muuta kun paino todella pitkää päivää. Lähti kahteen päivällä töihin ja parhaimmillaan tuli vasta 6-7 aikaan aamulla kotiin. Ja kun kysyin parisuhteen hoitamisesta ja ylläpitämisestä, niin miehen vataus oli van että hoitaa arisuhdetta tekemällä rahaa jotta saadaan ruokaa. Töiden jälkeen/ ennen töitä mies joko vain nukkui tai pelas pleikkaria. Vaikka mies oli kotona, silti musta ei tuntunu et se olis kotona. Kun pleikkaria pelas niin oli ihan toisissa maailmoissa. Joten mä hoidin kaiken yksin lapsen ja kodin. Ja myös kaupassa käynnin. Palkkapäivänä sain aina mieheltä rahaa, jotta voin käydä kaupassa täyttämässä jääkaapin. Parisuhde aikaa kun kysyin niin vastaus oli useinmiten "tän matsin jälkeen."
Ajattelin et tää tuntuu jo siltä et me ollaan kämppiksiä. En tuntenut enään parisuhdetta tai vetoa miestäni kohtaan. Rakastin sitä kyllä, mutta olin aivan loppu sellaseen suhteeseen mikä meillä oli.
Joten lokakuussa sitten kerroin tilanteesta ja päätöksestä lähteä miehelleni ja sitten sain oman kämpän. Olin melkein kaiken laittanut jo valmiiks. Lokakuun 23 pv sitten muutin tyttöni kanssa omaan kotiin pois hervannasta. Aluks välit exän kanssa oli tosi nihkeet, mutta nyt ajanmyötä meillä on tosi hyvät välit. Luojan kiitos ei tarvita ulkouolistan ihmistä hoitamaan meidän tytön vaihtoo isävklp:nä ym. Ja kaikesta ollaan L:n kanssa pystytty sopiin keskenämme.
Nyt tytön kanssa kaksin olless tuntuu et oon onnellinen. Ja oon huomannu et pärjään todella hyvin Tirriäisen kanssa ihan kaksin. Meillä sujuu kaikki hyvin.
Ja tosiaan mulla on tosi hyvä olla. Mulla ei oo enään ahdistava ja paha olla niinkun suhteen loppuvaiheessa.
Mutta nyt sen enemmittä pälätyksistä palaan blogin pariin ja aijon kirjottaa aktiivisemmin :) Joten tervetuloa mun ja Tirriäisen maailmaan :)
Love Ella
Joskus se elämä kääntää pyöräänsää toiseen suuntaan. Kiva kuulla että olet onnellinen ratkaisuun se on tärkeää ja se että on hyvät välit lapsen isään lapsenkin kannalta parempi. Tsemppiä yh elämään.
VastaaPoistaTotta. Juu oon onnellinen tähän ratkasuun varsinkin ku välit exän kanssa on hyvät :) Kiitos :) Sitä tarvitaan :)
VastaaPoista